Words
Valokuvatorstai 112. haaste
“Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia.”
Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
14 vastausta artikkeliin “Words”
Vastaa
Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Monotone on tehnyt Automattic.
Amerikkalaista unelmaa!
Leena, no just sitä, täällä kyllä sanoja piisaa.
Kaikki haluavat sanoa näkyvästi, tai melkein kaikki. Ja nähdyksi tulevat.
Sanoista hyvin oivallettuna.
Hälyisää hölinää kaduilla.
Meluisa katu, hyvä vastaus haasteeseen. Sanaruuhkaa.
Tuohan on katutaidetta! Ei tuota voi inhota
Aina….
Sanat suorastaan hyökkäävät silmille. Haluavat tärkeyttää itseään ja viestiänsä. Näyttää levottomalle.
Arleena, no jokainen koittaa tulla huomatuksi, mutta se vaatii aina vaan suurempaa ja näyttävämpää.
Marjaisa, no täällä ei mainostamista rajoita varmaan mitkään säädökset.
Susu, tätä sanaruuhkaa on täällä kaikkialla.
Lepis, olen samaa mieltä, mun silmiä nämä ei häiritse, vaan pikemminkin kiehtoo, sopii tälläiseen urbaaniin maisemaan.
Aimarii, no kyllähän tuollainen kylttimeri antaa aika levottoman vaikutuksen, tosin siihen tottuu, se on osa tämän kaupungin maisemaa.
Sanoja kerrakseen.
Ehlana, no niitä täällä piisaa aivan loputtomasti.
Kadun hälinä kantautuu miltei meille saakka.
Celia, no toivottavasti ei sentään ihan sinne asti.
Sanoja! Oikein reilumman päälle, Mutta kuilu on suuri.
Harmaasusi, sanoja sanojen perään.